Kiitos emoseuran, matkaa aikaisemmin valloittamattomalle Keski- ja Pohjoispohjanmaan rajaseuduille (Omasta vierailusta on aikaa varmaankin vajaa 30 vuotta) saimme tehdä Lakkapään matkojen huippu kalustolla. Kyydissä saimme istua kuin ”Kroisokset” eikä ketään varmaankaan haitannut allekirjoittaneen pitämät (ja häviämät) hiljaisuus kilpailut Joukon kanssa matkan eri etapeissa. Jouko!! mies kyllä hoitaa velkansa joten älä huoli!!
Tämän kisaportin jälkeen lupaan lopettaa ”hokemisen” Mukkulan Riennon painin uudesta tulemisesta. Emmeköhän me nyt viimeistään lyöneet itsemme läpi Suomalaisen lasten ja nuorten kanssa tekemisissä olevan painikansan tietoisuuteen. Tietysti tällä kertaa reissusta unohtunut lippu ja allekirjoittaneen mylvintä kisapaikoilla on myös saattanut edesauttaa asiaa. Seurojen välisessä pistekilpailussa sijoituimme kokonaistilanteessa sijalle 10. ja U17 v. poikien pisteissä sijalle 3. Matkan hienoa antia oli myös keskustelu tuokiot Ylivieskalaisen seuraikoni Juhani Rintakummun ja kohta 50-vuotis tuomarointijuhlia viettävän Tapio ”Tapsa” Olmalan kanssa. Mutta itse asiaan:
U17 v pojat 45 kg Jouko Kantoluoto 5.
Launeen moottoriturpa, taskuraketti jne. jne. Mitä näitä lievään vilkkauteen liittyviä nimityksiä nyt onkaan jäi nyt harmillisesti melkeinpä lähtötelineisiin. Hyvin sujunut Hki open turnaus antoi odottaa ihan muuta mutta… Jouko voitti ensimmäisessä ottelussa Kokkolan Kipinän Topi Forsellin selätyksellä mutta joutui sitten Jyväskyläläisen Harjun Woiman Elmeri Hyvösen ja Kokkolalaisen Lauri Sian yliajamaksi. Rehellisesti sanoen odotin Joukolta mitaliotteluihin pääsyä, nyt se olisi vaatinut vähän parempaa keskittymistä olennaiseen mutta hieno sija viides sijakin on.
U17 v pojat 60 kg Sami Kantoluoto 7.
Samin otteissa näkyi se että treeneissä käydään juuri sen verran että kisakomennuksia satelee. Potentiaalia nuorukaisessa on kunhan yksi kovimmista nuoren vastustajista eli murrosikä selätetään. Syksyllä näkyi jo ihan lupaavia otteita mutta valitettavasti tahti vähän hiipui vuoden lopulle mentäessä. Tällä kertaa tappiot Alavuden Armas Samulikselle ja Kajaanin Olavi Pääkköselle!. Täältä kyllä tullaan vielä.
U17 v pojat 60 kg Mico Yli-Savola 5.
Mico on alkanut oivaltaa mitä huipulle pyrkivältä painijalta vaaditaan ja tässä on pikkuhiljaa alkanut muodostua sellainen valmentaja/valmennettava suhde että töitä voisi alkaa tekemään vuorotta. Tosin tämä ajatusmalli pitäisi saada taottua päähän 24/7. Mico on syksyn mittaan paininut hyviä otteluita ja hyviä kisoja. Tällä kertaa voitto tuli Muhoksen Atte Tihisestä (10-0). Tappiot tulivat Alavuden Dovytas Samulikselle ja Vaasan Oliver Padalle. Mico siis joutui taas aika kovaan kyytiin mutta näinkin kovassa sarjassa viides sija on hieno saavutus.
U17 v pojat 65 kg Casper Naukkarinen 4.
Pajulahden urheiluopistolla vaikuttava Casper aloitti kisat komealla passauksella Espoon Mushtaba Ismaylia vastaan sekä antoi Tampereen Marcus Törhöselle sellaisen pöllytyksen että ”oksat pois”. Tuossa ottelussa etukäteen luotu taktiikka toimi täydellisesti vaikkakin omaan päähän tuli 6. osumaa mutta itse tehdyt 13. pistettä toivat 13-6 pistevoiton Casperille. Alkoi vahvasti näyttämään siltä että tänään mennään päätyyn asti mutta….. Selätykseen päättynyt semifinaali Porin Leevi Joutsenlahtea ja myös selätykseen päättynyt ottelu Helsingin Shokrullah Hussainia vastaan toivat esiin ehkä hieman jännittyneen ja todella vähän vapaapainia painineen Casperin. Kunhan vielä ajetaan sisään ns. Lahtelaista painityyliä ja treenausta niin uskoisin kyllä että pojan kaulaan tullaan ripustamaan ihan riittävästi arvometallia eikä näitä inhottavia neljänsiä sijoja!!
U17 v pojat 71 kg Otso Ojanen 5.
Riskistynyt Nastolan mopomiittien kingi Otso otteli kaksi ottelua eikä onnistunut Lahden ja Helsingin välisessä kaupunki ottelussa. Tappiot tulivat Ruslan Vartiayiselle ja Joona Junnilalle selvin lukemin. Mattopuolustus on asia mihin Otson tulee kiinnittää paljon huomiota tulevaisuudessa. Kyllä niitä asioita hinkataan mutta… rohkeutta myös toteuttaa puolustusta tarvitaan. Jos kädet ottaa aina pois tieltä kun niihin kohdistuu vähänkin painetta ei mattopuolustuksesta tule yhtään mitään. Otso on niitä veijareita jotka kulkevat tätä matkaa hieman hitaammin omassa tahdissaan mutta kulkevat kumminkin.
U17 v pojat 71 kg Otso Lehtonen 5.
Lahtelelaiselle etunimikaimalle sopii melkein sama teksti, tosin Otso ei ole mopomiittien kingi mutta muuten. Voimaa alkaa nuorukaisella olemaan eniten tästä porukasta. Se kuinka kaikki tämä voima saadaan jalostettua paini nimiseen urheilusuoritukseen on työnalla. Otso tarvitsee myös rohkeutta mennä tilanteisiin haastamaan vastustajiaan. Uskoisin näin että tulevaisuudessa yksi onnistuminen kääntää kelkan niin että tappio- ja voittokorin suhde alkaa muuttumaan ja painottumaan voittokoriin.
U17 V 80 KG ONNI MÄKI 3.
Tästä nuoresta miehestä riittäisi kirjoitettavaa melkeinpä ihan pehmeäkantiseen kioskikirjallisuuden klassikkoon asti. Onni on ollut nuoresta asti niitä poikia jotka joutuvat tekemään kaiken aina kovimman kautta. Tässä vuosien varrella on opeteltu sitkeästi toisto toistolta asioita jotka jollekin vähän sopusuhtaisemmat mittasuhteet omaavalle nuorelle ovat itsestään selviä. Viimeaikoina näkyvin muutos on loikkatekniikan huomattava parantuminen joka taas mahdollistaa jalkojen kimmoisuuden yms. tieteellisten asioiden kanssa operoimisen. Tämä näkyi hetkittäin oikein oivallisina jalkojen puolustuksina ensimmäisessä ottelussa Helsingin sarjavoiton ottanutta Unto Haaslahtea vastaan. Toinen ehkäpä jopa pronssimitalin ratkaissut ottelu käytiin Porin Atte Rajainmäen kanssa. Ottelun alku oli hankala ja välillä näyttikin siltä että tässähän voi käydä ihan mitä vain mutta niin vain nuorukainen kaivoi 12-4 otteluvoiton. Tämän matsin jälkeen ripitin hieman Onnia ja mukanamme ollutta Kotkalaista raskaansarjan ankkuria Elmer Lappalaista siitä että kesken kisojen ei tuuletella vaan käydään ne ensin loppuun (Onnin kummisetä Jarkko Ala-Huikulla saattaa ehkä olla hallussaan hieman arkaluontoista materiaalia allekirjoittaneesta asiaan liittyen😊). Jatkossa eli viimeisessä ottelussa Ylä-Tikkurilan Veeti Kajannetta vastaan Onnilla taisi olla jo mielessä ensimmäinen SM-kisojen palkintokorokepotretti koska siinä ei enää ajatus pelannut ja hyvät kisat paininut Kajanne korjasi voiton sekä hopeamitalin. ONNI SAAVUTTI KUITENKIN UUSI SUKUPOLVI TYÖNIMELLÄ KULKEVAT TREENIPORUKAN ENSIMMÄISEN VOITETUN SM MITALIN joten propsit sille. Jospa tällä tulevaisuuden raskassarjalaisella aukesi nyt pää. Ei kirjaimellisesti vaan kuvaannollisesti. Suomeksi eikä Sawoksi tämä tarkoittaa sitä että näitä SM-mitaleita alkaa ropisemaan laariin roppa kaupalla!!
Joukkueen johtajana ja jälleen hyvänä apuna toimi Jari Yli-Savola!! Kiitos jälleen kerran avusta!
T: Hello Tapsu
ps. mun autossa on Hello Kitty lisävarustesarja.
