Myhipainit Ilmajoki 19.2.2022

Vihdoinkin pääsimme kisaamaan kunnolla. Ilmajoella oli 249 osanottajaa 43 seurasta. Kokonais seurapisteissä olimme 23. ja omassa 17 v. ikäluokassa hienosti 5. Reissuunhan mahtui taas kosolti draamaa, jännitystä, onnistumisia, pettymyksiä, niin

kuin kunnon urheilutapahtumaan kuuluukin. Mukana oli kuusi painijaa, kaksi sai vaihteeksi jäädä kotiin sairastamaan.

Pojat 17 v. 67 kg Casper Naukkarinen 6. Sami Kantoluoto 8. Tino Korhonen 9.

Pojat olivat kaikki selkeästi alipainoisia sarjaan mutta hieman isoja alempaan sarjaan. Casper ja Sami ottelivat samassa lohkossa Helsingin Riehukangasta ja Ilmajoen Talalaa vastaan sekä keskinäisen Casperin ristivyöheittoon päättyneen ottelun. varsinkin Casper myönsi jännittäneensä etenkin ensimmäistä matsia reilusti ja se näkyi. Sami saisi vielä piirun verran enemmän innostua harjoittelemaan.

Tino korhonen sijoittui kolmikosta huonoiten mutta paini toisessa lohkossa kovia vastustajia vastaan hyvin. Ongelmaksi asti kehittyi ensimmäisten jaksojen loppu sekunnit koska poika menetteli molemmissa otteluissa asemiaan kun alle 10 sekuntia oli jaksoa jäljellä. Silti kolmikon paras esitys. Tiedossa on taas kehiteltäviä asioita.

Pojat 17 v. 74 kg Otso Lehtonen 5.

Otso joutui myös kylmähköön kyytiin Tampereen Predatorsin Tarkkion ja Tampereen KooVeen Lehtosen kanssa. Otsolla on viimeaikoina ollut ongelmana kravatti heittoon lähtö ja sen puolustamiseen ja niiden tilanteiden voittamiseen on kiinnitettävä huomiota. "ei tämä tästä" sanoisi eräs kirjaimellisesti suuri Riihimäkeläinen ajattelija.

Pojat 17 v. 82 kg Daniel Liedes 2.

Mistäköhän aloittaisi. Aloitetaan ennalta selvästi heikompaa vastustajaa vastaan painimisesta. Vastustajaa pitää kunnioittaa eikä saa aliarvioida yhtään. Eikä myöskään teloa (Daniel ei telonut). Danielille sattui kömmähdys kravattiheitossa kun poika lähti viemään vastustajaa suoraan taaksepäin heitossa jolloin vastustaja passasi Danielin seljulleen. Heiton kuuluu lähteä hieman sivulle. Poika makselee nyt opinrahoja hyvin avokätisesti. Uskotaan vain että parempaa on luvassa. Valmentajalla oli kyllä epäuskoinen ilme ottelun jälkeen.

Pojat 17 v. 46 kg Jouko Kantoluoto 2.

Voi voi ja huh huh. Voi minun sydänparkani. Jouko lensi ensimmäisessä ottelussaan komeasti niskalenkistä mutta pääsi Imatran Ukko Korhosen lenkistä pois ja vyörytteli 13-4 voiton. Toinen ottelu päättyi Joukon 11-3 tappioon Kokkolan Lauri Siaa vastaan. Huh huh ja vielä kerran huh. 3. ottelu Tikkurilan Arpiaista vastaan oli jo päättymässä Joukon ylivoimaiseen tappioon mutta poika jatkoi liikettä niin että kaveri siltaan ja selätys. Tässäkin ottelussa valmentajan ilme oli "että mitä että". Muiden otteluiden mennessä ristiin Joukoa kutsui finaali. Kolme sekuntia ennen finaalin alkua sanoin Joukolle että älä työnnä kättä liian syvälle kainaloon mutta "voi elämän kevät" sinnehän se käsi meni heti ja Järvenpään Jasnov löi Joukon selälleen. Malttia malttia

niin homma paranee, niin ja treeneissä käyminen kunnolla auttaa.

Olihan se mukavaa pitkästä aikaa kunnon nuorten kisassa olla mukana. majoittuminen hyväkäytöksisten nuorukaisten kanssa on myös hienoa. Matkahan taittui West Macin kalustolla. Harmi ettemme saneet legendaarista valkeata jäätelöautoa ajoon. Seuraavan kerran esiinnymme 5.3 Vaajakoskella.

Villelle kiitos avusta jälleen!!!

t: Hello Tapsu

ps. autossani on Hello Kitty lisävarustesarja